Meitä ihmisen hyvinvoinnista huolehtivia ammattilaisia on paljon.
Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Sekä keho että mieli tarvitsevat huolenpitoa, kipuileva keho vaikuttaa mieleen ja kun mieltä painaa jokin asia, kehokin reagoi.
Kun mieli on maassa, kivut kehossa tuntuvat pahemmilta. Kun olo on rentoutunut ja mieliala on hyvä, iloinen ja onnellinen kehon kipuilun ja tuntemusten kanssa on helpompi elää.
Minusta olisi upeaa, jos yhteistyötä kehon ja mielen ”hoivaajien” kanssa tehtäisiin enemmänkin.
Ilman epäluuloisuutta, ilman kateutta, vähättelyä, vertailua ja arvostelua siitä kuka tai mikä hoito tai terapia olisi juuri se oikea. Jokainen meistä haluaa olla työssään mahdollisimman hyvä, tehdä työtään suurella sydämellä, asiakkaan parhaaksi, omasta jaksamisestaan huolehtien.
Osteopaatti voisi ohjata asiakkaan terapeutille, jos huomaa, että asiakkaan jumit johtuvatkin esim. kehoon patoutuneesta vihasta? Tai terapeutti voisi ohjata asiakkaan hierojalle tai fysioterapeutille, koska huomaa asiakkaan kehon olevan jännityksessä? Farmaseuttina olen ohjannut asiakkaan lääkäriin, jos en ole osannut auttaa.
Peräänkuulutan myös psykoterapeuttien ja muiden terapeuttien yhteistyötä. Tiedän jo useita yhteistyötahoja, joissa psykoterapeutit ja päihde-, seksuaali- tai lyhytterapeutit tekevät työtä yhteisesti, asiakkaan parhaaksi. Tiedän myös tahoja, joissa omat edut ja egot eivät salli yhteistyötä, edes samaan terapiakuntaan kuuluvien kanssa.
Mietin, onko se keneltäkään pois, jos esim. psykoterapiaan jonottavat asiakkaat saisivat ”ensiapua” muilta terapeuteilta? Tai terapeutit kävisivät toistensa luona terapiassa ja työnohjauksessa?
Yhteistyötä toivoisin tehtävän hyvässä hengessä, ilolla, innolla, toinen toistaan tukien ja rakentavasti keskustellen. Arvostelematta toisten ammattitaitoa, kokemusta tai koulutusta, puhumatta pahaa selän takana, epäilemättä toisten taitoja. Yhteistyötä nimenomaan asiakkaan parhaaksi.
Olen kokemukseni mukaan korkein ja pisinkään koulutus ei aina takaa hyviä ihmissuhde- tai elämäntaitoja. Ihmisen persoonalla on suuri merkitys, sekä sillä uskaltaako nähdä asioita monista eri näkökulmista. Uskaltaako myöntää olleensa väärässä, huomaamaan, ettei oma ammattitaito aina riitäkään, innostuuko uuden oppimisesta ja itsensä kehittämisestä? Osaako kuunnella loppuun asti, mitä toinen sanoo, ilman, että alkaa jo samalla miettiä mitä vastaisi tai kommentoisi?
Yhteistyöterveisin,
-Tuula