Tänään pysähdyin miettimään suorittamista, pysähtymistä ja itsestään huolehtimista. Lomaviikkoni alkaa olla lopuillaan ja olen nukkunut ja syönyt hyvin, viettänyt aikaa hyvässä seurassa ja huomioinut asioita, joista voin olla kiitollinen. Tehnyt asioita, joista olen saanut hyvän mielen ja joita en välttämättä normiarjessa pysty tekemään. Vaikka on tullut tehtyä kaikenlaista, en silti koe suorittaneeni asioita.
Usein kuitenkin huomaan suorittavani erilaisia asioita. Teen, suoritan, jaksan vielä vähän. Teen tämän homman loppuun, jaksan vielä seuraavat kaksi viikkoa, sitten on vapaata ja voin levätä. Kehossa tuntuu kipua, väsyttää, on nälkä, pinna on kireällä, nukuttuakaan ei oikein saa. Mutta silti vielä jatkan. Kuulostaako tutulta?
Joskus suorittaminen jatkuu vaikka jokin käskee jo hiljentämään.
Keho on saattanut antaa merkkejä esim. kipuilemalla, verenpaine on koholla, on voimaton, väsynyt olo. Huonoon oloon on jo saattanut tottua, koska olo muuttuu pikkuhiljaa, huomaamatta ja sitten se alkaakin tuntua normaalilta.
Mikä ajaa meitä suorittamiseen, työssä, opiskelussa, urheilussa, parisuhteessa, arjessa, elämässä? Onko se halu tehdä asioita paremmin kuin muut, halu näyttää kuinka osaan, jaksan ja pystyn? Onko se pakenemista jostakin? Kun suorittaa ja paahtaa esim. töissä, painuvatko taka-alalle ongelmat perheessä, tai toisinpäin?
Onko suorittaminen pakenemista tunteista? Kun painaa täysillä eteenpäin, ei pysty eikä jaksa enää ajatella, miltä oikeasti tuntuu?
Entä jos vauhti pysähtyy ja taustalle painetut tunteet vyöryykin mieleen tsunamin lailla?
Entä jos kehosi pysäyttää sinut?
Keho voi antaa pieniä vinkkejä, ettei kaikki ole ihan kohdallaan, tai heti kerralla kunnon muistutuksen, joka vaatiikin sitten pidemmän pysähdyksen. Keho on fiksu kumppani, jos malttaa kuunnella sitä.
Pysähtyminen ei tarkoita, että kaikki tekeminen pitäisi lopettaa. Pysähtyä kannattaa varsinkin silloin, kun huomaa suorittavansa. Pieni pysähdys, jolloin on hetki aikaa miettiä, miksivauhti kiihtyy, miksi en tee asioita ns.normaalisti, vaan teot muuttuvat suorittamiseksi. Onko taustalla joku asia tai tunne, jota haluan paeta, jota en halua kohdata?
Kun kesälomat nyt alkavat olla takana ja syksy tekee vauhdilla tuloaan, muistetaan välillä pysähtyä. Keskitytään hengittämään rauhallisesti.
Kuulostellaan miltä kehossa tuntuu, kuulostellaan onko mielessä joku asia, joka painaa, ja annetaan kaikenlaisten tunteiden tulla. Ei säikähdetä niitä, vaan annetaan niiden vaan tulla.
Sytytetään vaikka kynttilä ja tuijotetaan liekin lepatusta hetki kaikessa rauhassa. Kietoudutaan lämpimään vilttiin tai otetaan rakas lapsi, kumppani tai ystävä kainaloon. Ja ollaan vaan. Sitten jaksaa taas jatkaa tekemistä, ei suorittamista.
-Tuula