Vietämme yllättävän suuren osan elämästämme töissä.
Omaa virallista työuraa tulee ensi vuonna 35 vuotta. Piti vielä oikein laskimella tarkistaa, että menikös se todella oikein. Ja ennen sitä vielä nuorena kesätöitä ja lyhyempiä pätkiä erilaisissa töissä.
Huhhuh! Melkoinen matka!
Ei siis ole ihan yhdentekevää millaisessa ympäristössä ja yhteisössä työskentelet.
Haastankin sinua miettimään omaa työyhteisöäsi ja itseäsi työyhteisössä.
Millainen työkaveri olen? Millainen esimies olen? Millainen olisi ihanteellinen työyhteisö?
Tervehdinkö kaikkia, kun tulen töihin?
Huomioinko toiset?
Kysynkö koskaan toisilta mitä kuuluu, miten jaksat, onko kaikki hyvin?
Luotanko toisiin, uskallanko jättää työtehtävän kollegan hoidettavaksi vai onko se pakko hoitaa itse, koska muut eivät kuitenkaan osaa?
Jätänkö jonkun ulkopuolelle, koska en pidä hänestä tai en koe voivani luottaa häneen?
Uskallanko ottaa hankalatkin asiat puheeksi, rohkeasti, avoimesti?
Jos itsellä on huono päivä, saavatko muutkin siitä osansa?
Osaanko pyytää ja antaa anteeksi?
Keskustellaanko työyhteisössä avoimesti vai puhutaanko siellä selän takana? Huomioidaanko kaikki vai jätetäänkö joku/jotkut ulkopuolelle? Arvostetaanko kaikkia yksilöinä?
Onko työyhteisössä erilaisin ”kuppikuntia”?
Puhalletaanko ”yhteen hiileen”?
Mietitäänkö ongelmatilanteessa yhdessä, miten tilanteen olisi voinut välttää?
Etsitäänkö syyllistä vai kannustetaanko? Annetaanko palautetta, positiivista ja rakentavaa? Onko työyhteisössä yhteiset arvot, yhteiset tavoitteet?
Huomioidaanko yksilölliset vahvuudet?
Kuten jo mainitsin, työssä vierähtää suuri osa elämästämme.
Haluammeko sen olevan pakonomaista puurtamista, jokapäiväistä selviytymistä?
Onko se paikka, jossa on pakko olla, että saa laskut maksettua ja perheen elätettyä? Oletko työpaikassasi, vaikka voit huonosti tai tulet kohdelluksi huonosti?
Onko se paikka, johon on mukava mennä? Tunnetko saavasi siellä arvostusta, työtäsi, vahvuuksiasi ja sinua yksilönä arvostetaan?
Toivon, että tämä kirjoitus herätteli jotain ajatuksia sinussa.
Ehkä jäit miettimään, oletko tyytyväinen omaan työyhteisöösi tai huomaamaan kuinka hyvässä työyhteisössä työskentelet.
Välillä on myös hyvä katsoa peiliin.
Voisinko kenties itse omalla käyttäytymiselläni vaikuttaa työyhteisöni tai työkaverini hyvinvointiin? Onko jotain mitä voisin tehdä toisin?
Voisinko muuttaa omia toimintatapojani?
On isoja ja pieniä työyhteisöjä.
On isoja ja pieniä ”egoja”.
Jokaikisessä työyhteisössä.
Kaikkia työkavereita ei tarvitse rakastaa, eikä välttämättä tarvitse edes tykätä. Työkaverit saa harvoin valita, joten kaikkien kanssa on tultava toimeen. Mielestäni aikuisen ihmisen on se ymmärrettävä ja hyväksyttävä.
Olen saanut työskennellä sekä isoissa että pienissä työyhteisöissä, ja myös yksin. Olen oppinut ja oivaltanut niistä paljon. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.
Tämä aihe tuli mieleeni, kun pohdin omaa työuraani ja työpaikkojani ja elämääni sekä mietin keskusteluja ystävien, läheisten ja asiakkaiden kanssa.
Viime aikoina kun elämän rajallisuus on tullut liki, on sekin haastanut ajattelemaan, mitä vielä haluaisi kokea ja nähdä.
Mikä minulle on oikeasti tärkeää, millaisessa ympäristössä ja millaisten ihmisten kanssa haluaisin loppuelämäni viettää.
Elämänkulusta ei koskaan voi tietää.
-Tuula