Suomen MM-kulta kirvoitti miettimään joukkuepelaamista. Eikä pelkästään jääkiekossa vaan urheilussa, työelämässä ja elämässä yleensä.

Ensinnäkin tiimityöskentely. Yhdessä, yhteistyöllä, yhtenäisenä porukkana hommat sujuu. Toisia auttaen ja tukien. Puhumalla ja keskustelemalla.
Toiseksi joukkueen johto. On tärkeä, että myös johto tukee ja auttaa, ja johtaminen on avointa ja tasapuolista. Johtoportaalle on eduksi jos tietää jotain myös tiimiläisten henkilökohtaisesta elämästä ja elämäntilanteessa.
Kolmanneksi nostan "joukkueen kapteeniston". On hienoa, jos tiimissä on yksi tai useampi henkilö, joka rauhallisuudellaan, kokemuksellaan ja kypsyydellään ikäänkuin maadoittaa koko tiimiä ja tiimin työskentelyä.
Neljänneksi on äärettömän hienoa ja tärkeää että joukkueessa on niiden  kokeneempien lisäksi myös  nuoria, jotka nuoruuden innolla tuovat raikkautta, iloa ja uusia ideoita tiimiin.
Näin tiimi uudistuu ja pysyy ajan tasalla ja voisiko sanoa raikkaana?
Nuoruus ja kokemus kannattelevat toisiaan, molemmat saavat oppia toisiltaan.

Lopuksi vielä muutama sananen Suomen MM-joukkueesta. Ennen kisoja sosiaalisessa mediassa arvosteltiin kovastikin joukkuetta, valmentajia ja valintoja. Päävalmentaja tiimeineen oli mielestäni saanut sopivasti rentoutta ja iloa (jopa hymyä) valmentamiseen. Ja se näkyi. Ja toimi.
Arvostan suuresti erityisesti joukkueen kapteenia. Mies, joka vaatimattomuudellaan, levollisuudellaan ja esimerkillään kannusti, rauhoitti sekä peliä että pelaajia.
Jääkiekko on fyysisesti kova laji, tarvitaan kestävyyttä ja voimaa, kovaa kuntoa. MM-kisoissa ei ole huonokuntoisia urheilijoita, joten myös psyykkinen puoli pitää olla kunnossa, se mitä urheilijan pään sisällä tapahtuu merkitsee todella paljon.
Kiitos Leijonat, koko upea joukkue!
Saitte meidät suomalaiset hyvälle mielelle, unohtamaan hetkeksi kaikki negatiiviset asiat.

‍