Toivonhelmiä

RATKAISUKESKEISTÄ LYHYTTERAPIAA

Koivikko

Mitä ratkaisukeskeinen lyhytterapia on?

Ratkaisukeskeinen lyhytterapia on keskusteluapua, jossa  autetaan ihmisiä hankalissa elämäntilanteissa, jotka eivät vaadi hoitoa vaan ennemminkin asioiden näkyväksi tekemistä ja uusien näkökulmien oivaltamista.

Terapiassa keskitytään voimavaralähtöiseen työskentelytapaan, jossa ongelmat käännetään tavoitteiden muotoon. Tapaamisia voi olla esim. 1-20 kertaa, asiakkaan ja terapeutin yhteisen sopimuksen mukaan.

Terapiaan ei tarvita lähetettä. Tapaamiset ovat ehdottoman luottamuksellisia.

Monimutkaisetkaan ongelmat eivät aina vaadi monimutkaisia ratkaisuja.

Avain lukossa
Takaisin ylös

Tuula Nyman

Tuula Nyman

Olen reilu 5-kymppinen äiti, vaimo, farmaseutti ja ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti.

Olen työskennellyt apteekissa reilut 30 vuotta, jona aikana olen kohdannut monenlaisia, eri-ikäisiä, monissa eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Kohtaamiset töissä ja omassa elämässäni tapahtuneet asiat saivat minut hakemaan ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin opintoihin.

Kahden vuoden opinnoista työn ohella olen saanut työkaluja omaan jaksamiseeni työssä ja työyhteisössä, erilaisia näkökulmia asiakkaiden kohtaamiseen ja omiin ihmissuhteisiini.

Vapaa-ajalla liikun luonnossa, kuvaan luontoa, käyn teatterissa ja konserteissa, tapaan ystäviä. Osaan myös olla vaan, suorittamatta yhtään mitään.

Terapeuttina olen rauhallinen, kuunteleva, mutta osaan olla tarvittaessa myös jämäkkä. Mikäli huomaan ettei lyhytterapiasta ole apua, ohjaan sinut eteenpäin. 

Takaisin ylös

Yhteystiedot

Tmi Toivonhelmiä
Tuula Nyman

Käyntiosoite:
Kolismaankatu 1
33300 Tampere

puh. 040 187 9961
(miel. WhatsAppilla)

sähköposti:  toivonhelmia@gmail.com

Y-tunnus 3019309-3

Instagram @toivonhelmia
Facebook Toivonhelmiä
Ufokivet
Takaisin ylös

Hinnasto

Yksilötapaaminen 45 min. 50 e
Yksilötapaaminen 90 min. 90 e
Pariterapia               90 min. 90 e


Ensimmäinen tapaaminen aina -50%

(Hintoihin sisältyy ALV 24%)
Auringonlasku
Takaisin ylös
Millainen sinun työyhteisösi on? Millainen työkaveri/esimies olet?
12.12.2021

Vietämme yllättävän suuren osan elämästämme töissä.
Omaa virallista työuraa tulee ensi vuonna 35 vuotta. Piti vielä oikein laskimella tarkistaa, että menikös se todella oikein. Ja ennen sitä vielä nuorena kesätöitä ja lyhyempiä pätkiä erilaisissa töissä.
Huhhuh! Melkoinen matka!
Ei siis ole ihan yhdentekevää millaisessa ympäristössä ja yhteisössä työskentelet.


Haastankin sinua miettimään omaa työyhteisöäsi ja itseäsi työyhteisössä.
Millainen työkaveri olen? Millainen esimies olen? Millainen olisi ihanteellinen työyhteisö?


Tervehdinkö kaikkia, kun tulen töihin?
Huomioinko toiset?
Kysynkö koskaan toisilta mitä kuuluu, miten jaksat, onko kaikki hyvin?
Luotanko toisiin, uskallanko jättää työtehtävän kollegan hoidettavaksi vai onko se pakko hoitaa itse, koska muut eivät kuitenkaan osaa?
Jätänkö jonkun ulkopuolelle, koska en pidä hänestä tai en koe voivani luottaa häneen?
Uskallanko ottaa hankalatkin asiat puheeksi, rohkeasti, avoimesti?
Jos itsellä on huono päivä, saavatko muutkin siitä osansa?
Osaanko pyytää ja antaa anteeksi?


Keskustellaanko työyhteisössä avoimesti vai puhutaanko siellä selän takana? Huomioidaanko kaikki vai jätetäänkö joku/jotkut ulkopuolelle? Arvostetaanko kaikkia yksilöinä?
Onko työyhteisössä erilaisin ”kuppikuntia”?
Puhalletaanko ”yhteen hiileen”?
Mietitäänkö ongelmatilanteessa yhdessä, miten tilanteen olisi voinut välttää?
Etsitäänkö syyllistä vai kannustetaanko? Annetaanko palautetta, positiivista ja rakentavaa? Onko työyhteisössä yhteiset arvot, yhteiset tavoitteet?
Huomioidaanko yksilölliset vahvuudet?


Kuten jo mainitsin, työssä vierähtää suuri osa elämästämme.
Haluammeko sen olevan pakonomaista puurtamista, jokapäiväistä selviytymistä?
Onko se paikka, jossa on pakko olla, että saa laskut maksettua ja perheen elätettyä? Oletko työpaikassasi, vaikka voit huonosti tai tulet kohdelluksi huonosti?
Onko se paikka, johon on mukava mennä? Tunnetko saavasi siellä arvostusta, työtäsi, vahvuuksiasi ja sinua yksilönä arvostetaan?


Toivon, että tämä kirjoitus herätteli jotain ajatuksia sinussa.
Ehkä jäit miettimään, oletko tyytyväinen omaan työyhteisöösi tai huomaamaan kuinka hyvässä työyhteisössä työskentelet.
Välillä on myös hyvä katsoa peiliin.
Voisinko kenties itse omalla käyttäytymiselläni vaikuttaa työyhteisöni tai työkaverini hyvinvointiin? Onko jotain mitä voisin tehdä toisin?
Voisinko muuttaa omia toimintatapojani?


On isoja ja pieniä työyhteisöjä.
On isoja ja pieniä ”egoja”.
Jokaikisessä työyhteisössä.
Kaikkia työkavereita ei tarvitse rakastaa, eikä välttämättä tarvitse edes tykätä. Työkaverit saa harvoin valita, joten kaikkien kanssa on tultava toimeen. Mielestäni aikuisen ihmisen on se ymmärrettävä ja hyväksyttävä.
Olen saanut työskennellä sekä isoissa että pienissä työyhteisöissä, ja myös yksin. Olen oppinut ja oivaltanut niistä paljon. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.


Tämä aihe tuli mieleeni, kun pohdin omaa työuraani ja työpaikkojani ja elämääni sekä mietin keskusteluja ystävien, läheisten ja asiakkaiden kanssa.


Viime aikoina kun elämän rajallisuus on tullut liki, on sekin haastanut ajattelemaan, mitä vielä haluaisi kokea ja nähdä.
Mikä minulle on oikeasti tärkeää, millaisessa ympäristössä ja millaisten ihmisten kanssa haluaisin loppuelämäni viettää.
Elämänkulusta ei koskaan voi tietää.

-Tuula

Yhteistyö eri terapiatoimijoiden välillä – Uhka vai mahdollisuus?
24.8.2021

Meitä ihmisen hyvinvoinnista huolehtivia ammattilaisia on paljon.

Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Sekä keho että mieli tarvitsevat huolenpitoa, kipuileva keho vaikuttaa mieleen ja kun mieltä painaa jokin asia, kehokin reagoi.

Kun mieli on maassa, kivut kehossa tuntuvat pahemmilta. Kun olo on rentoutunut ja mieliala on hyvä, iloinen ja onnellinen kehon kipuilun ja tuntemusten kanssa on helpompi elää.

Minusta olisi upeaa, jos yhteistyötä kehon ja mielen ”hoivaajien” kanssa tehtäisiin enemmänkin.

Ilman epäluuloisuutta, ilman kateutta, vähättelyä, vertailua ja arvostelua siitä kuka tai mikä hoito tai terapia olisi juuri se oikea. Jokainen meistä haluaa olla työssään mahdollisimman hyvä, tehdä työtään suurella sydämellä, asiakkaan parhaaksi, omasta jaksamisestaan huolehtien.

Osteopaatti voisi ohjata asiakkaan terapeutille, jos huomaa, että asiakkaan jumit johtuvatkin esim. kehoon patoutuneesta vihasta?  Tai terapeutti voisi ohjata asiakkaan hierojalle tai fysioterapeutille, koska huomaa asiakkaan kehon olevan jännityksessä? Farmaseuttina olen ohjannut asiakkaan lääkäriin, jos en ole osannut auttaa.

Peräänkuulutan myös psykoterapeuttien ja muiden terapeuttien yhteistyötä. Tiedän jo useita yhteistyötahoja, joissa psykoterapeutit ja päihde-, seksuaali- tai lyhytterapeutit tekevät työtä yhteisesti, asiakkaan parhaaksi. Tiedän myös tahoja, joissa omat edut ja egot eivät salli yhteistyötä, edes samaan terapiakuntaan kuuluvien kanssa.  

Mietin, onko se keneltäkään pois, jos esim. psykoterapiaan jonottavat asiakkaat saisivat ”ensiapua” muilta terapeuteilta? Tai terapeutit kävisivät toistensa luona terapiassa ja työnohjauksessa?

Yhteistyötä toivoisin tehtävän hyvässä hengessä, ilolla, innolla, toinen toistaan tukien ja rakentavasti keskustellen. Arvostelematta toisten ammattitaitoa, kokemusta tai koulutusta, puhumatta pahaa selän takana, epäilemättä toisten taitoja. Yhteistyötä nimenomaan asiakkaan parhaaksi.

Olen kokemukseni mukaan korkein ja pisinkään koulutus ei aina takaa hyviä ihmissuhde- tai elämäntaitoja. Ihmisen persoonalla on suuri merkitys, sekä sillä uskaltaako nähdä asioita monista eri näkökulmista. Uskaltaako myöntää olleensa väärässä, huomaamaan, ettei oma ammattitaito aina riitäkään, innostuuko uuden oppimisesta ja itsensä kehittämisestä? Osaako kuunnella loppuun asti, mitä toinen sanoo, ilman, että alkaa jo samalla miettiä mitä vastaisi tai kommentoisi?

Yhteistyöterveisin,

-Tuula

Ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti ja farmaseutti
23.8.2021

Olen koulutukseltani farmaseutti, valmistunut v.1987 Kuopion yliopistosta sekä ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti psykoterapeuttisin valmiuksin (en siis psykoterapeutti), valmistunut Helsingin Psykoterapiainstituutista v.2019.

Mitä ihmettä apteekin myyjä voi tietää terapiasta? Tai ihmisistä ja ihmisten kohtaamisesta, huolista ja ongelmista ylipäätään? Moni saattaa miettiä voiko noilla olla mitään yhteistä?

Reilut 30 vuotta apteekissa asiakaspalvelussa työskennelleenä voin sanoa, että kyllä. Paljonkin. Olen urani aikana apteekissa kohdannut varmaan kymmeniä tuhansia ihmisiä; eri ikäisiä, erilaisista kulttuureista tulevia, erilaisista sairauksista kärsiviä, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä.

Apteekkityössä olen tarvinnut monenlaisia ”taitoja”.  Mm. äidin, papin, poliisin, terapeutin, opettajan, toimistovirkailijan, siivoojan, kahvinkeittäjän ja sairaanhoitajan taitoja, vain muutamia mainitakseni ;)

Farmaseuttina tapaan päivittäin juuri uuden diagnoosin saaneita ihmisiä, huolestuneita vanhempia, uupuneita omaishoitajia, juuri läheisensä menettäneen ihmisen tai jännittyneen nuoren ensimmäistä kertaa e-pillereitä tai masennuslääkkeitä hakemassa.

Aito kohtaaminen ja huomioiminen noissa tilanteissa on todella tärkeää. Myös elämänkokemus ja ihmistuntemus auttaa ja hioo terävimpiä kulmia, mitä ja miten kohtaan, mitä sanon vai sanonko mitään. Koen terapiaopinnoista olleen todella paljon hyötyä asiakkaan kohtaamiseen, omaan jaksamiseen, stressinsietokykyyn ja ihmissuhteisiin työssäni ja yksityiselämässäni.

Ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina törmään hyvin samanlaisiin ihmisiin ja ongelmiin. On huoli mm. omasta jaksamisesta työssä, parisuhdeongelmia, jännittyneisyyttä, masennusta, ahdistusta, unettomuutta.

Hienotunteinen kohtaaminen, huomioiminen ja kuunteleminen, ihmisen omien voimavarojen  ja vahvuuksien sekä uusien näkökulmien etsiminen ovat ratkaisukeskeisessä terapiassa keskeisiä  asioita.

Farmaseuttina en ehdota asiakkaalleni terapiaa, enkä terapeuttina kehota asiakastani hankkimaan lääkitystä tai luopumaan siitä. Farmaseuttina tiedän, ettei kaikkiin vaivoihin tarvita lääkitystä, mutta joissakin tapauksessa ne ovat tarpeen, ja silloin voin olla tukemassa. Terapeuttina taas voin olla asiakkaan tukena ja kuuntelijana, jolloin lääkitystä ei välttämättä tarvitse aloittaa lainkaan, vaan hän saattaakin saada avun lyhytterapiasta.

Pitkään farmaseuttina työskennelleenä osaan mielestäni kohtuullisen hyvin arvioida, milloin en pysty asiakasta auttamaan, vaan ohjaan hänet eteenpäin, hoitajalle tai lääkärille. Samoin terapeuttina uskon osaavani arvioida, milloin lyhytterapia ei ole asiakkaalle oikea vaihtoehto, vaan tarvitaan pitempää psykoterapiaa, psykiatrilla tai psykologilla käyntiä.

(Tästä olisikin hyvä aasinsilta yhteistyöhön eri toimijoiden kanssa, mutta siitä toisella kertaa).

- Tuula

Eka blogini – Kiitoksen aika
22.8.2021

Tmi Toivonhelmiä on saanut nimensä mummoltani ja vaariltani.

Yhdyssanana se kuvastaa mielestäni hyvin ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa;

aina on toivoa ja pienen pienistä helmistä rauhallisesti punomalla syntyy kaunista helminauhaa.

Kaikessa suunnittelussa ja suunnittelemattomuudessa ovat tukenani ja turvanani olleet rakkaat läheiseni ja ystäväni. Ilman mieheni ja poikani ”lehmänhermoja” ei olisi valmista tullut. Ja tiedän, että läheiset ovat eläneet hengessä mukana.

Kiitos rakkaat!

Ilman ystävien tukea, vinkkejä ja neuvoja en olisi selvinnyt, kiitos!

Logon on suunnitellut Kaisa Niinistö ja nettisivut teki Kari Luukkonen.

Upeaa työtä molemmilta, kiitos ja iso kumarrus!

Kaikki kuvat, joita sivuillani näet, ovat itse ottamiani.  

Lainakuviin merkkaan kuvaajan nimen.

Tästä tämä lähtee.

Kaikki blogini tulevat olemaan ihan omaa ajatuksenjuoksuani ja omia mielipiteitäni.

Josko minusta vaikka tulisi blogin kirjoittaja?

-Tuula

Takaisin ylös